En ole alkuperäisiä turkulaisia, mutta huomaan silti verenperinnön vaikutuksen muutaman sukupolven takaa luonteessani. Kun turkulainen tulee kauppaan, se sanoo, että " Ei teil mittään lankoi ol?" Kun muut kysyy, että "onko teillä?" Negatiivisella asenteella siis liikkeelle alunperinkin. On kai siinä se hyvä puoli, ettei silloin pety kovin pahasti tai saattaa jopa yllättyä iloisesti!
Ärsyttää itseäkin, kun tulee valitettua joka toisesta asiasta (itsekseen enimmäkseen kuitenkin, omassa lähipiirissä). Sen verran olen joutunut asiakaspalvelutyössä matkailualalla aikoinaan kuuntelemaan tyhjänpäiväisiä valituksia, että itsellä on melkoinen kynnys lähteä kenellekään urputtamaan pienistä. Se kai on sitten se positiivinen piirre minussakin! Mutta joka tapauksessa, Turussa se negatiivisuus on viety kyllä ihan huippuunsa. Varsinkin vanhemmat ihmiset (naiset) ovat oikein ottaneet asiakseen laukoa ihan mitä sattuu kenelle sattuu sillä oikeudella, että kun on vanha, niin ei tarvitse ajatella mitä sanoo. Siis oikeasti?! Kyllä, ihan oikeasti olen sen kuullut monen yli kuuskymppisen suusta. Onhan sitä muuallakin, tottakai, omat kärtymakkaransa! Ja kuitenkin toisaalta Turussa ollaan niin hiivatin arkoja ja mietitään mitä muut sanoo jos mää noin teen tai jätän tekemäti...
Okei, aiheesta valittaminen on eri asia. Mutta just se, että joku katsoo oikeudekseen pilata täysin tuntemattoman ihmisen päivän pitämällä asiakaspalvelijaressukkaa likasankona, on mun mielestä kaiken huippu. Kannattaisi pitää päiväkirjaa tai kirjoittaa blogia ja purkaa sinne kaikki, mikä mieltä painaa. Niitä kun ei ole muiden pakko lukea. Tietokone ja blogit ovat kuin tv, jonka voi onneksi sulkea tai painua muille sivuille, jos tarjonta sapettaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti