Kirjoittamisen aloittaminen on aina yllättävän vaikeaa. Yöllä valvoessa ja unta odotellessa tulee mieleen vaikka minkälaista tekstiä, mutta odotas kun istut koneen ääreen niin mitään ei tule eteen. Kirjoittelen öisin mielessäni yleisön osastoille ja kansanedustajille ja vaikka minne ja asiaa riittäisi! Mutta kuka viitsii nousta ja laittaa sen kaiken samantien paperille tai koneelle? Kirjailijat, samperi, kait...
Joka tapauksessa; yhtä juttua olen ihmetellyt tänä Facebookin ja Twitterin aikana, että ihan taviksilla on ilmeisesti hirveä hinku jakaa KAIKKI asiansa ihan kaikkien kanssa, kerätä "kavereiksi" liuta julkkiksia ja ties ketä. Ja niin kuin muita (tuntemattomia ihmisiä sitä paitsi suureksi osaksi tai puolituttuja) kiinnostaisi kun joku on käynyt lenkillä tai mitä nyt onkaan tehnyt. Kerrotaan ihan kaikki omasta elämästä ja ladataan kuvia kenen vaan katsottavaksi (jos jota kuta nyt kiinnostaa...???). Mulle on kamala kynnys laittaa kuvaani yhtään minnekään tai kirjoitella omalla nimelläni. Ei siksi, että en seisoisi kirjoitusteni takana, vaan ihan vaan siksi, etten halua ITSEÄNI esille millään tavalla. Mitä väliä sillä on, tietääkö joku nimeni ja näkeekö pärstäni, jos lukee kirjoituksiani? Siis edellyttäen, että en kirjoittele mitään rikollista tai siihen yllyttävää. Olen kai outo erakkoluonne muutenkin.
Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta jakaa asioitani kuin ehkä yhden tai kahden kaverin kanssa ja harkitusti sittenkin. Miksi edes pitäisi? Jos olisin kirjailija, kirjoittaisin kai salanimellä ja mua ei sais kirjakauppaan lukemaan tekstejäni pienet hevosetkaan. Siis äärimmäisen epäkaupallinen tyyppi, ei löisi leiville. Siispä puran tuntojani blogissa kun päiväkirjaankaan ei tule kirjoitettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti