JOS VOITTAISIN LOTOSSA ...

Muutamat viime aikojen jättipotit lotossa ovat saaneet minutkin miettimään, mitä sellaisella tekisi. Lottoaminenhan jos mikä on älytöntä rahan tuhlausta, eihän siinä kukaan oikeasti voita, paitsi aina joku muu kuin minä, vaikka kuinka yrittäisin saada oikeat numerot ruutuihin jostain tajunnan ylittävältä taholta. Ei, aina se on joku muu, joka ei osaa käyttää niitä rahoja tai tuhlaa ne alta aika yksikön. Mutta kuitenkin, jos. "Se voit olla sinä, jo lauantaina". Niinpä.


Englantilainen pariskunta, joka voitti yli 100 miljoonaa euroa tässä vastikään, teki mielestäni hienon homman. Päättivät tehdä myös 20:stä kaveristaan miljonäärin. Sellaisesta potista onkin kyllä, mistä jakaa! Mua yleensä riepoo varakkaat/rikkaat ihmiset, jotka ovat sairaan saitoja, eivätkä luopuisi sentistäkään, jos siitä ei ole itselle hyötyä. Nämä nykyajan miljardöörit ja miljonäärit, jotka pröystäilee taloillaan ja tiluksillaan ja nyhtää vielä valtiolta ja EU:lta kaikki mahdolliset tuet. Korkeintaan joku yliopisto voi saada heiltä lahjoituksen, että lahjoittaja pääsee paistattelemaan lehtiin pyhimyksen aura päänsä päällä joksikin aikaa.


Mutta ettei menisi taas täysin politikoinniksi, niin:
Jos mä voittaisin ison potin, näitä suomalaisia 5 - 10:n miljoonan euron vaatimattomia potteja, niin siitä hyötyisi kyllä moni muukin. Lahjoittaisin muutaman kymmenen tuhatta Turun eläinsuojeluyhdistykselle ja muutamille muillekin eläinsuojeluyhdistyksille heti kättelyssä, syövän tutkimukseen ja 1. tyypin diabeteksen tutkimukseen. Perustaisin ehkä säätiön, joka jakaisi vuosittain apurahaa tai avustuksia valittuihin kohteisiin. Tottakai potistani hyötyisi muutama sukulainen ja ystäväkin, voisin kustantaa matkat lämpimään tai mitä nyt keksittäisiinkään.


Tekisin jonkun autokauppiaan onnelliseksi vähäksi aikaa ostamalla sopivan pakun tavaran kuljetukseen ja henkilöautoksi vähäpäästöisen ja vähän bensaa kuluttavan Audin tai vastaavan. Myisin nykyisen taloni ja ostaisin rantatontin, jolle rakennuttaisin unelmieni talon. Ei mitään linnaa tai kartanoa, vaan Kannustalon iki-ihanan torni-Ainolan (kuvassa) tai vastaavan tyyppisen talon kuitenkin. Pitsihuvilat ja Jugendtyyliset talot ovat aina kiehtoneet minua ja sellaisesta olen haaveillut pitkään.

Kesäpaikan voisi ostaa jonkun järven rannalta, sellaisen ihanan mummonmökin, jota remppaisin ja laittaisin mieleisekseni pikkuhiljaa... Omenapuita ja ryytimaa, rantasauna ja ihana hiljaisuus... (Pitäisikin muuten ostaa sen lähimetsiä suojelutarkoitukseen. Auta armias jos joku sinne miun mehtääni eksyisi pyssyn kanssa viattomia elläimiä ahistelemaan, sais kyllä lentävän lähön...)


Pystyisin perustamaan yrityksenkin, josta olen myös haaveillut vuosikausia. Pienimuotoista majoitusta, kahvila ja ateljee, jossa voisin maalata ja polttaa posliinit, maalata akvarelleja ja öljyväritöitä... Aah ja voih. Pennin venytykseen tottuneena pystyisin tekemään sen kaiken ja jäisi säästöönkin jotain.


Mutta tämäkin on niitä asioita, joista äiti sanoisi, että Jumala ei ole kieltänyt suuria haaveilemasta. Eipä kai. Mutta jos kuitenkin jonain päivänä nappaisi... niin aina silloin tällöin täytyy muutama euro uhrata Veikkaukselle ja toivoa, että lottoon tuhlatut rahat edes menevät johonkin muuhun kuin urheilulle! Se miksi niin toivon, on sitten toinen juttu.