KIRJA-ARVOSTELU: Donna Leonin Kasvot kuvassa

Luin juuri Donna Leonin uusimman Brunetti-kirjan, Kasvot kuvassa.
Taattua Donna Leonia jälleen, parempi kyllä kuin edellinen Unelmien tyttö. On kuin tapaisi vanhan hyvän ystävän, kun ottaa käteen Brunetti-kirjan ja uppoutuu Venetsialaisen komissarion verkkaiseen tapaan ratkoa rikoksia ylikonstaapeli Vianellon ja apulaispoliisipäällikkö Pattan sihteerin, mainion signorina Elettran suosiollisella avustuksella. Donna Leon kirjoittaa italialaisesta (venetsialaisesta) elämästä aika osuvasti ja elävästi, tekee henkilöhahmoista uskottavia ja hyvin inhimillisiä hyveineen ja paheineen. Mielestäni Brunetti-kirjat ovat myös hyvin suomennettuja, ei mitään häiritseviä, kummallisesti suomennettuja sanoja tai lauseita kuten jossakin kirjoissa on.

Kasvot kuvassa kertoo Brunettin apua omissa tutkimuksissaan pyytäneen karabinierin murhasta, jota selvitelleessän Brunetti päätyy mafian jäljille Italian jätebisneksissä, jotka eivät siedä päivänvaloa monestakaan syystä.  Brunetti saa apua joka kirjassa myös appivanhemmiltaan, kreivi ja kreivitär Falierilta, joiden ainoa tytär hänen vaimonsa on, niin myös tässä kirjassa. Tärkeää osaa näyttelee myös kreivitär Falierin tuntema nainen, jonka kasvot näyttävät entisen kaunottaren irvikuvalta epäonnistuneiden kauneusleikkausten jälkeen. Kaikki ei silti ole ihan sitä, miltä miltä näyttää...

Reseptejä Brunettin tapaan

Donna Leon kuvaa kirjoissaan hyvin elävästi myös Brunettin käyntejä ravintoloissa ja kahviloissa, sekä vaimonsa Paolan tekemiä lounaita ja päivällisiä. Nälkäisenä ei kannata näitä kirjoja lukea! Onhan Donna Leonilta ilmestynyt vasta Brunettin ja Paolan ruokakirjakin, jossa on otteita kirjoista ja reseptejä. En ole kokeillut, vaikka italialaisen ruoan ystävä olenkin, mutta luulen, että viiteliäs kokki saa niistä paljon iloa.

Mitään vauhdikkaita action-kirjoja nämä Brunettin tutkimukset eivät todellakaan ole, mutta jotenkin ihania lukea, vaikka aina niissä on ratkaistavana murha, joskus raakakin. Donna Leon ei mässäile tekijän mielentiloja kuvailemalla, vaan kertoo faktat kuten Brunetti ne näkee murhan tapahduttua ja siitä lähdetään liikkeelle selvittämään rikosta pala palalta, kuten vanhoissa kunnon salapoliisiromaaneissa.

Brunettin kotielämää kuvataan jokaisessa kirjassa ja sekin tekee niistä mukavia ja leppoisia lukea. Ainoa asia, joka joissakin kirjoissa häiritsee, on se, ettei selvää syllistä aina löydy, tai syyllinen ei joudu oikeuteen. Tosin onhan se aika realistista: niinhän todellisuudessakin usein käy, vaikka syyllinen olisi selvilläkin.