Luin tässä juuri, että Suomen kotitalouksista lähes puolet on kohta yhden hengen talouksia. Se on valtava määrä. Kuitenkin suurimman huomion saavat lapsiperheet oli kyse melkein mistä tahansa. Alle kolmekymppisten sinkkuus vielä jotenkin sulatetaan yhteiskunnassa, mutta annas kun olet nelikymppinen tai yli, etkä edes eronnut! Jotain vikaa täytyy olla, kun ei ole siippaa löytänyt... Ja helppoahan se tolla on, kun ei ole lapsia ja perhettä. Niinpä. Monelle yksineläminen on tietoinen valinta, mutta hyvin monelle se ei ole. Perheellisen on niin helppo tuomita ja jopa kadehtia yksinelävää. Sitä on vastuussa vain itsestään ja vapaa olemaan ja menemään niin kuin haluaa, totta.
Mutta kuulkaa, ei se niin helppoa aina ole. Kaikki maksut täytyy hoitaa yksin, ei ole ketään jakamassa kuluja. (Eikä muuten niitä arjen huolia muutenkaan). Samat lämmityskulut, vakuutukset, sähköt ja vedet sun muut on yksinelävänkin maksettava. Sähkö ja vesi menee tietysti yhden hengen kulutuksen mukaan, mutta lämmityskulut ovat samat oli taloudessa yksi tai viisi ihmistä! Jos omistat auton, saman autoveron maksat kuin pariskuntakin, sun muut kulut autosta.
Kun menet kauppaan, huomaat, että suurin osa pakkauksista on "perhepakkauksia", eli aivan liian suuria yhdelle ihmiselle. Tai sitten maksat huomattavasti enemmän pienistä pakkauksista. Tapahtumiin et saa perhelippua, vaan maksat täyden yhden hengen hinnan. Ei auta, vaikka olisi kaverit mukana, ne kun eivät ole "iskä, äiskä ja lapset". Jos haluat matkustaa yöjunassa makuuvaunussa ilman vieraiden ihmisten seuraa, maksat itsesi kipeäksi 1. luokan hytistä. Jos olet perheen kanssa (2 - 4 henkeä), hytti on paljon halvempi. Jos matkustat ja asut hotelleissa, yhden hengen hotellihuone on aina kalliimpi kuin kahden tai perhehuone.
Jos vielä epäonneksesi olet nainen ja sinkku, saat vähän väliä kuulla olevasi jotenkin epäkelpo ihminen, kun et ole tehnyt/halunnut tehdä lapsia. "Et sinä mitään tiedä, kun et ole äiti"-tyyliin. Aika raakaa. Mistä ne arvostelijat voivat tietää, vaikka kyseinen naishenkilö ei voisi saada lapsia, vaikka haluaisikin? Asia voi olla tulenarka paikka monelle. Ja vaikka ei haluaisikaan äidiksi, se on jokaisen oma asia. Kai sitä itse saa päättää, haluaako lapsia tai katsooko olevansa sopiva hankkimaan lapsia? Moni, joka on niitä lapsukaisia hommannut tähän maailmaan, ei tunnu niistä paljon välittävän. Tuollahan niitä pyörii kulmilla kännissä kymmenvuotiaina (vanhemmat kuskaavat kaljaa niille) tai ovat muuten vaan hunningolla. Sitten odotetaan, että yhteiskunta hoitaa. Kasvaahan ne lapset kasvattamattakin... Juu, kasvaa - kieroon. Mulle ainakin rima on korkealla, etenkin yksinhuoltajaksi alkaminen, jos nyt ylipäänsä voisin saada lapsia, vaikka haluaisinkin. Vastuu on valtava, että jälkeläisestä kasvaisi kunnon aikuinen.
Ihan hyvä, että perinteisiä perheitä on vielä se yli puolet suomalaisista, mutta jotenkin tämä kasvava yksin eläjien porukkakin pitäisi huomioida. Aika paljon me sinkut maksamme veroja, joilla hoidetaan perheiden asioita ja maksuja terveyden hoidosta koulunkäyntiin, joskin tietysti omiammekin. Takaisin saadaan suhteessa kuitenkin aika vähän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti