JOULU KAIKKIALLA

Ja vielä jouluisia ideoita, vaikka uusi vuosi pakkaakin jo päälle! Jokaisen huoneen voi koristella jouluiseksi: talossani on 3 kuusta, yksi jopa wc:ssä! Eikä tämä huusholli mitenkään iso ole. Lisäksi köynnökset ja monet muut koristeet ja asetelmat. Seimen olen hankkinut Espanjasta, jossa niitä on monenlaisia. Aivan upeita kokonaisia kaupunkeja taloineen ja hahmoineen. Sellaisen rakentaminen vaatisi jo melkoisen tilan ja rahaa, joten tämä perusasetelma riittänee minulle.

Joulun perimmäistä tarkoitusta unohtamatta, espanjalainen
seimi saa kunniapaikan astiakaapin päällä.

Höyhenenkeli olohuoneen ikkunalaudalla.

Vanhat Arabian Rosita-astiat tuovat iltapäivän teehetkeen ylellisyyttä.

Yläkerran wc jouluasussa.

Yläkerran aulatilan kuusi sinkkisankossa, jonka
juurella pyöreitä veden hiomia kiviä.

Terassilla palavat jouluna kymmenet kynttilät lyhdyissään.
 

JOULUN KORISTELUA

Vaikka kuusi on tietenkin koristeluiden kuningas, löytyy joka puolelta taloani jouluisia asetelmia ja koristeita. Yksi viime vuosien ehdoton suosikkini on köynnös portaikon kaiteissa. Siihen laitan kaikkein mielikuvituksellisimmat koristeet! Valot voisi vielä kieputtaa köynnöksen ympärille, mutta se saa jäädä ensi vuoteen. Köynnös on mielestäni ihanan hulvaton. Se saa jonkin uuden koristeen tai pari joka vuosi.

Portailla Glamour-joulupukki, kaiteissa köynnös.

Köynnös, jossa mm. kruunuja, kenkiä, peilejä, sieniä, namuja,
kirjoja ja myös musta pantteri!

Portaiden alla oleva taso, jolle laitan aina asetelman.

Keittiön ja olohuoneen välisen katon palkkiin ripustan valoköynnöksen,
johon olen kiinnittänyt isoja tekojoulutähden kukkia,
tuunannut niiden reunat kultaliimalla.

KUUSEN KIMALLUSTA

Ja lisää kuvallisia tiedotteita kotoani jouluasussa. Kuusen koristeilla on aivan erityinen tunnearvo, suurin osa on hankittu ulkomailta syksyisillä matkoillani vuosia sitten. On amerikkalaisia, espanjalaisia, saksalaisia ja englantilaisia koristeita, vaikka tietysti mukana on suomalaisiakin. Jopa muutama vanha 1960-luvulta oleva aarre, äidin ensimmäisiä Weisteen koristeita. Harmi, että niin monta on mennyt rikki. Muistan ne lapsuudestani, vaikka enhän minä niitä silloin osannut arvostaa. Halusin aina kuusen, joka olisi täynnä koristeita, kuten amerikkalaisissa elokuvissa, ja miljoona valoa. Nyt se kutakuinkin on niin täynnä, että vain tässä tekokuusessa riittävät oksat kaikille! Mutta minä saatan istua joulun aikaan pitkiä aikoja vain kuusta ja sen erilaisia upeita koristeita ihaillen...kuten vanhempi kissanikin, neropatti ukkelini.
Kahjoa, sanoisi joku, mutta on ne niin ihania!

Kuusi juhla-asussaa, latvassa enkeli, 240 ledvaloa

Kuusessani on lintuja, palloja, ruusuja ja paljon muuta!

Enkeli ja rusetit Espanjasta, kultaiset pallot USA:sta, Saint Nikolaus-pallo Saksasta.

Disney vuosipallo v. 1991

Ja kuusen puran koristeistaan vasta Nuutin päivänä. Ihan en raaskisi vielä silloinkaan...

JOULUMUSIIKKIA

Joku tässä valitti taas yleisönosastolla, että kun tavaratalot ja muut soittaa joululauluja koko ajan. Ihmettelen vaan. Entistä vähemmänhän nykyään kuulee kaupoissa joulumusiikkia.

Ihan kivaa se on joulun alla, kunhan ei huudateta täysillä niin että olo on kuin yökerhossa. Ja joulun aika on kuitenkin niin lyhyt, kun joululauluja ylipäänsä soitetaan missään, ettei siitä nyt kenenkään pitäisi herneitä vetää neniin. Tietyistä iänikuisista renkutuksista en kyllä tykkää itsekään. Petteri Punakuonot, Kulkuset ja muutamat muut aiheuttaa minussa uskomattomia inhon väristyksiä ja olisi parempi kuin en kuulisi niitä enää ikinä!

Yleensä kuuntelen mieluummin englanninkielisiä joululauluja, Bing Crosbyn White Christmas on ihan ehdoton joulufiiliksen tuoja ja Silent Night tietysti. Myös Mariah Careyn joulucd:ltä löytyy kivoja biisejä, uusia ja vanhoja.

Bing Crosbyn joulucd peltirasiassa

Suomalaisista Varpunen Jouluaamuna kaikessa surullisuudessaan on aina vaan SE joululaulu, kaikkien joululaulujen laulu. Nykyään etenkin tulee kyllä kyynel silmään sitä kuunnellessa sattuneesta syystä, mutta se kuuluu silti jouluun. Sylvian joululaulu on toinen, vaikka lähes yhtä surullinen ja kaihoisa. Oikein ulkosuomalaisen tunnaribiisi. Suomalainenhan aina jouluna kaipaa Suomeen, vaikka muuten tykkäisi asua ulkomailla. Joulu vaan on se, joka saa kaipaamaan kotimaahan.

Olen viettänyt yhden joulun Floridassa, ja outohan se oli. Joulupäivänä + 25 astetta lämmintä,  käytiin uimassa ja otettiin aurinkoa. Joulun fiilistä oli vaikea saada kaikista hienoista koristeluista ja joka paikassa raikuvista joululauluista huolimatta. Kuusemme oli tuuhea upea Douglasin kuusi, jota ei voi verratakaan suomalaiseen harvalatvaiseen ja oksaiseen serkkuunsa. Ostettiin koristeita ja värivalot (ei sentään käytetty vilkkutoimintoa!). Ruoat oli tietysti niin ja näin, vaikka suomalaisesta lihakaupasta kinkku ostettiinkin - ei se vetänyt vertoja kotimaiselle. Illalla käytiin ajelemassa ja katselemassa paikallisten jouluvaloja. Totinen nähtävyys suomalaiselle! Näkeehän niitä tv:ssä, mutta paikanpäällä se vasta uskomatonta on. Olisi joskus hauska naapureiden kauhuksi vetää valot talon joka nurkasta ja räystäiden reunoja pitkin ja ripustaa joulupukki (siis sellainen hyvin tehty oikean näköinen) savupiipun reunaan kuin se olisi kiipeämässä just siitä sisään. Joskus vielä teen sen, jos vain on varaa. Täytyy sanoa joulusta USA:ssa niin kuin suomalaiset missit kansainvälisistä kisoista palattuaan ilman menestystä, että "oli kiva kokemus, mutta Suomeen on silti niin hyvä tulla takaisin"! 

JOULUNOSTALGIAA

Nostalgiaa unohtamatta on ihana laittaa esille ne harvat vanhat koristeet, joita on säilynyt. Säälittävän uusiahan nämä aarteeni ovat antiikkisiin koristeisiin verrattuna, joita monilla on tallessa. Näistä vanhimmat ovat kai 1960-luvulta ja loput 70-luvulta. Olkipukilla ratsastava tonttu on muisto lapsuudestani. Samaa sarjaa oli seisova lumilapion kanssakin, mutta se on hävinnyt vuosien kuluessa jonnekin. Pienet piipunrassitontut olen ostanut osto-ja myyntiliikkeistä, kun omat vastaavanlaiset ovat kauan sitten kadonneet. Juliste on uustuotantoa, mutta muistan hyvin nämäkin lapsuudestani. Jokunen paperinen kaitaliina on onneksi säilynyt.  Pöllö, iso pukki ja tonttupariskunta ovat viime vuodelta uusia hankintoja joulun koristeluun, mutta sopivat vanhojen kanssa mielestäni oikein hyvin.

Nostalgisia muistoja 

JOULUISIA ASETELMIA

Asetelma eteisen pöydällä

Asetelma keittiössä

Asetelma keittiössä pakastinarkun päällä

Pikkuhiljaa tuovat asetelmat jouluntuntua kotiin. Tontut ja pukit kuuluvat mielestäni jouluun, vaikkei lapsia olisi mailla halmeilla! Ovathan ne niin suloisia. Minun tonttuni, pukkini ja enkelini pitää näyttää aidoilta, ei miltään tikku-ukoilta. Amerikkalaiset osaavat joulukoristelun, joten sieltä olen saanut monta ideaa, vaikka joskus se meneekin rapakon takana jo ihan överiksi. Englantilaisista lehdistäkin löytää joskus hyviä vinkkejä. Suomessa joulun pitäisi kai suurimman osan mielestä olla niin ankeaa ja väritöntä...Sitä kokovalkoista sisustuksessa en siedä jouluna enkä muutenkaan, olkoon kuinka tyylikästä tai harmonista tahansa. Ripaus valkoista siellä täällä on ihan ok, mutta että päävärinä...Ei kiitos. Minä kaipaan värejä ja glitteriä sopivassa suhteessa, eihän senkään tarvitse silti liiallisuuksiin mennä? Vaaleanpunaista tekokuusta en missään tapauksessa huolisi, enkä muovista joulupukkia valoineen ulos...

IHANAA:JOULU ON OVELLA!

Tunnustaudun ehdottomasti jouluihmiseksi. En valita kiireestä, stressistä tai kaupallisuudesta. Sehän riippuu täysin itsestä, miten joulun ottaa! Jos ei huvita, niin miksi olisi pakko? Sitähän voi paeta vaikka huitsin Saharaan tai tunturimajalle (siis oikeasti, ei Leville tai Saariselälle) ja takuulla ei näe kuin ehkä jonkun poromiehen kelkallaan pöristelemässä. Jouluhumusta ei tietoakaan. Minua ärsyttää ihmiset, jotka yrittävät pilata meidän jouluihmisten joulumielen keinolla millä hyvänsä, mm. toimittajat tuntuvat vihaavan joulua oikein erityisesti. Ei varmaan mistään juhlasta kirjoiteta yhä negatiivisia juttuja kuin Joulusta! Yleisön osastot täyttyvät joulunvihaajien kirjoituksista jo hyvissä ajoin marraskuussa. Ei oo pakko juhlia joulua jos ei taho!!! Mutta pitäisivät omana tietonaan mielipiteensä tai jupisisivat keskenään.

Mutta ei välitetä! Olen sytyttänyt ulos jouluvaloja jo marraskuussa, myös niitä haukuttuja värillisiä. Moniväriset valot ovat IHANIA. Sinisiä en laittaisi, se on jotenkin kylmä väri.

                            Tämä kuva on viime vuodelta, lumestakin näkee...

Pikkuhiljaa olen siivoillut ilman stressiä. En minä mitään kaappeja ala epätoivon vimmalla kuurailemaan; kuka niitä tarkistaa!? Pidän huushollin normaalistikin siistinä, niin ei minun joulun allakaan tarvitse kuin tuulettaa matot, luututa lattiat imuroinnin jälkeen ja vähän tavallista paremmin pyyhkiä pölyjä. Jos on varaa hankkia siivousfirma töihin, niin siitä vaan, työllistystähän sekin on sitäpaitsi.

Leivon kyllä, vaikka ei isoja sukupitoja olekaan tiedossa. Muutama kuivakakku, valmiista Sunnuntaitaikinasta piparit ja Myllyn Parhaan torttutaikinasta tortut. Niistä tulee parhaita. Toki jos saa käsiinsä Tannisen piparitaikinaa tai valmiit piparit, on nekin todella maukkaita. Turusta ainakin saa, se kun on paimiolainen pikkuleipomo. Nostan hattua niille, jotka tekevät kaiken alusta loppuun itse laatikoita ja piparitaikinoita myöten, mutta pointtini on se, että ei ole pakko, jos se stressaa liikaa. Tekemisistään pitäisi nauttia, eikä saada hermoromahdusta joulun takia.

Myönnän rakastavani myös joulukinkkua, vaikka omatunto eläinten ystävänä vähän soimaakin. Kisuni tykkää siitä myös. Kinkun paistan itse, vaikka harmaasuolattua saa valmiinakin ja on ihan hyvää. Rosollin teen itse, vaikka sitä ei kukaan muu syökään meillä kuin minä. Riisipuuro on aattoaamun ehdoton herkku, "väskynäsopan" eli sekahedelmäsopan kanssa. Sen jälkeen katsotaan joulurauhanjulistus tv:stä. (Miksi lähtisin palelemaan vanhalle suurtorille ihmispaljouteen, kun sen näkee paremmin telkkarista?) No, okei, tunnelman takia ehkä. Sitten kiireetön joulusauna Joulusiiderin kanssa, sen jälkeen Samu Sirkan joulutervehdys (must, vaikka aina sama). Löhöilyä ja sitten jouluruoka, poronkäristystä, kinkkua, rosolli ja laatikot (valmiit Atrian höystettynä kermalla ja korppujauholla ja on hyvää!). Sitten lahjojen jako ja takkaan tuli, kynttilöitä poltetaan koko päivä sisällä ja ulkona lyhdyissä. Lopuksi käperrytään sohvan nurkkaan kisujen kanssa katsomaan jotain hyvää elokuvaa dvd:ltä; telkkarista kun ei tule nykyään koskaan mitään katsottavia elokuvia jouluna. Linja kun on sitä joulunvihaajien Painajainen Elm Streetillä-luokkaa... Mutta eipä haittaa, onneksi on dvd:t!

Entäs ne lahjat sitten? Saatan ostaa jo kesällä, kun näen jollekin sopivan lahjan. Pikkuhiljaa pitkin syksyä hankin läheisille lahjat, ei niitä koko suvulle ja tuttavapiirille tarvitse ostaakaan. Meillä on tehty suvun kesken jo aikoja sitten sopimus, ettei aikuisille lahjoja, paitsi perheen kesken. No, aina siitä tulee vähän livettyä ja jotain pientä hankittua kun siitä saa sen antamisen ilon itse. Onhan se tietysti toisaalta Suomen kaupalle ja taloudelle hyvä, että lahjoja ostetaan niin paljon kuin mahdollista! Toivoisin, että joululahjoja ostettaisiin pienistä yksityisistä liikkeistä ihan kannatuksen vuoksi. Tavaratalot ja muut isot pärjäävät kuitenkin aina.

Siis ei stressiä joulusta, vaan ihanaa nautintoa kauniista koristeista, valoista, leivonnaisista ja ehkä hyvästä joululahjakirjasta. Donna Leonin uusin Brunetti olisi kiva...

                                               Oikea meininki...